Suomen Tunnistusetsintäkoirat ry:n hallitus kaudella 2024-2025
Paula Salomäki, puheenjohtaja
Saana Palmu, varapuheenjohtaja
Kaisa Perttala, sihteeri
Teemu Virtanen, rahastonhoitaja
Noona Kujala, jäsensihteeri
Elina Sarin
Mukanani kulkee kaksi lappalaistyttöä; lapinporokoira Olga (Tuhkavuorten Tulisoihtu -14) ja paimensukuinen suomenlapinkoira Käpy (Puhuripeikon Paha Hattara -20). Koirien kanssa olen vuosien varrella harrastellut ja kokeillut paljon kaikenlaista. Painotus on kuitenkin pelastuskoiratoiminnassa, johon heräsi innostus edesmenneen suomenlapinkoirani Itkun (Reppulin Niniel -11) kanssa, joka ehti suorittaa Pelastuskoiraliiton haun perus- ja loppukokeen ennen äkillistä poismenoaan. Tällä hetkellä Käpy on suorittanut Pelastuskoiraliiton kokeista haun perus- ja loppukokeen (HP ja HL). Olgan kanssa haku on osoittautunut haastavaksi suuren riistavietin takia, koska vapaanapito ei tämän neidin kohdalla ole mahdollista. Kuulun TEtsin hälytysryhmään ja Käpyn suhteen tavoitteena on hälytyskelpoisuus, eli VIRTA. Mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja miten matka etenee.
Minun elämässäni on aina ollut koiria, mutta länsigöötanmaanpystykorvani Stella (Iraweiler Cladonia s. 2011) ja Cherry (Wäliharjun Cherry Cake s.2013) ovat ensimmäiset koirani, joiden kanssa harrastan mitään aktiivisesti. Stella aloitti sienikoirakurssilla alle vuoden ikäisenä. Sieltä ajauduimme tunnistusetsinnän pariin. Hurahdimme juttuun molemmat ja sillä tiellä olemme. Cherrrykin sai melko nuorena aloittaa kyseisen puuhan, ensin kotioloissa ja myöhemmin kursseilla. Kotioloissa etsimme myös kaikkea muuta "tuoksuvaa": teepusseja, erilaisia mausteita ja kavereiden hajustamia kangaslappuja, siis kaikkea mitä suinkin keksimme. Olemme treenanneet myös hiukan haun alkeita. Tytöt ovat kovin erilaisia luonteeltaan ja se onkin aiheuttanut päänvaivaa koirienkoulutusta aloittelevalle emännälle. Asumme Keravalla Ahjossa ja meitä ympäröi mainiot lenkkeilymaastot niin Keravan kuin Sipoonkin puolella.
Susanna Sihvo
Paula Salomäki, puheenjohtaja
Saana Palmu, varapuheenjohtaja
Perheeseemme kuuluu minun ja aviomieheni lisäksi neljä lasta (vm.-08, -10, -13, -16) ja neljä koiraa: suomenlapinkoirauros Kanda (Runotar Feanar -03) sekä lapinporokoiraurokset Risto (Tuhkavuorten Savunvartija -06), Kössi (Tuhkavuorten Tulileisku -14) ja Kusti (Tuhkavuorten Tulenpoika -18).
Tunnistusetsintäharrastuksen aloitin Riston kanssa vuonna 2012 tarkoituksena aktivoida sitä ja tarjota haasteita sen työkoira-aivoille. Olen harrastanut sen verran mitä pieniltä lapsilta on jäänyt aikaa – ts. enemmänkin olisin joskus toivonut. Risto on koirana tasainen jurottaja, joten tämä harrastus sopii sille mainiosti. Tarkoitus on myös aloitella Kössin kanssa nyt aluksi tunnistusetsintähakua vuoden vaihteen jälkeen. Aika näyttää mihin sen kanssa päästään. Omana tavoitteenani olisi päästä jonkun koiran kanssa hälytyskelpoiseksi, mutta katsotaan miten akan käy! ;)
Kaisa Perttala, sihteeri
Teemu Virtanen, rahastonhoitaja
Noona Kujala, jäsensihteeri
Mukanani kulkee kaksi lappalaistyttöä; lapinporokoira Olga (Tuhkavuorten Tulisoihtu -14) ja paimensukuinen suomenlapinkoira Käpy (Puhuripeikon Paha Hattara -20). Koirien kanssa olen vuosien varrella harrastellut ja kokeillut paljon kaikenlaista. Painotus on kuitenkin pelastuskoiratoiminnassa, johon heräsi innostus edesmenneen suomenlapinkoirani Itkun (Reppulin Niniel -11) kanssa, joka ehti suorittaa Pelastuskoiraliiton haun perus- ja loppukokeen ennen äkillistä poismenoaan. Tällä hetkellä Käpy on suorittanut Pelastuskoiraliiton kokeista haun perus- ja loppukokeen (HP ja HL). Olgan kanssa haku on osoittautunut haastavaksi suuren riistavietin takia, koska vapaanapito ei tämän neidin kohdalla ole mahdollista. Kuulun TEtsin hälytysryhmään ja Käpyn suhteen tavoitteena on hälytyskelpoisuus, eli VIRTA. Mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja miten matka etenee.
Elina Sarin
Minun elämässäni on aina ollut koiria, mutta länsigöötanmaanpystykorvani Stella (Iraweiler Cladonia s. 2011) ja Cherry (Wäliharjun Cherry Cake s.2013) ovat ensimmäiset koirani, joiden kanssa harrastan mitään aktiivisesti. Stella aloitti sienikoirakurssilla alle vuoden ikäisenä. Sieltä ajauduimme tunnistusetsinnän pariin. Hurahdimme juttuun molemmat ja sillä tiellä olemme. Cherrrykin sai melko nuorena aloittaa kyseisen puuhan, ensin kotioloissa ja myöhemmin kursseilla. Kotioloissa etsimme myös kaikkea muuta "tuoksuvaa": teepusseja, erilaisia mausteita ja kavereiden hajustamia kangaslappuja, siis kaikkea mitä suinkin keksimme. Olemme treenanneet myös hiukan haun alkeita. Tytöt ovat kovin erilaisia luonteeltaan ja se onkin aiheuttanut päänvaivaa koirienkoulutusta aloittelevalle emännälle. Asumme Keravalla Ahjossa ja meitä ympäröi mainiot lenkkeilymaastot niin Keravan kuin Sipoonkin puolella.
