Hallitus esittäytyy

Suomen Tunnistusetsintäkoirat ry:n hallitus kaudella 2021-2022


Saana Palmu, puheenjohtaja
Kaisa Perttala, varapuheenjohtaja
Paula Salomäki, sihteeri
Hellin Saarelainen, rahastonhoitaja
Noona Kujala, jäsensihteeri
Susanna Sihvo, Hälytysryhmän yhteyshenkilö
Elina Sarin
Hanna Hämäläinen
Eeva Lampinen
Anu Suninen






Saana Palmu, puheenjohtaja



Perheeseemme kuuluu minun ja aviomieheni lisäksi neljä lasta (vm.-08, -10, -13, -16) ja neljä koiraa: suomenlapinkoirauros Kanda (Runotar Feanar -03) sekä lapinporokoiraurokset Risto (Tuhkavuorten Savunvartija -06), Kössi (Tuhkavuorten Tulileisku -14) ja Kusti (Tuhkavuorten Tulenpoika -18).

Tunnistusetsintäharrastuksen aloitin Riston kanssa vuonna 2012 tarkoituksena aktivoida sitä ja tarjota haasteita sen työkoira-aivoille. Olen harrastanut sen verran mitä pieniltä lapsilta on jäänyt aikaa – ts. enemmänkin olisin joskus toivonut. Risto on koirana tasainen jurottaja, joten tämä harrastus sopii sille mainiosti. Tarkoitus on myös aloitella Kössin kanssa nyt aluksi tunnistusetsintähakua vuoden vaihteen jälkeen. Aika näyttää mihin sen kanssa päästään. Omana tavoitteenani olisi päästä jonkun koiran kanssa hälytyskelpoiseksi, mutta katsotaan miten akan käy! ;)



Hanna Hämäläinen



Asun Pohjois-Sipoossa ja perheeseeni kuuluvat aviomies, alakouluikäinen tytär, dalmatiankoirauros Otso (Firehouse's Ooby Dooby, s. 10.1.2012) sekä monirotuinen narttu Olga (s. 27.5.2014). Otson kanssa olemme harrastaneet tunnistusetsintää tammikuusta 2013 alkaen ja Olga seuraa perässä pikku hiljaa. Tunnistusetsinnän lisäksi harjoittelemme Otson kanssa hakua.

Kaikenkaikkiaan tunnistusetsintä on osoittautunut meille sopivaksi ja ennenkaikkea mielenkiintoiseksi harrastukseksi. Hajujen maailma on ihmiselle niin rajoittunut koiraan verrattuna, että on hienoa päästä siihen edes hieman enemmän käsiksi koirani kautta. Nautin tästä harrastuksesta, koska koirani siitä selvästi nauttii – treenikassien vilahtaessa näkyviin on Otso salamana valmiina oven edessä häntä heiluen. Tavoitteenamme on tehdä harrastuksesta siinä mielessä vakavampaa touhua, että pääsemme jonakin päivänä tositoimiin etsintöihin.


Hellin Saarelainen, rahastonhoitaja


Minä ja ja koirani Piitu (s. 4/2009) aloitimme tunnistusetsintäharrastuksen vuoden 2013 tammikuussa. Ensisijaisesti koirani aktivoimiseen tarkoitettu kurssi muuttui harrastukseksi. Pitkälle viedyt harjoitustekniikat, koiralähtöisyys ja hyvällä ”koirasilmällä” varustetut ohjaajat innostivat jatkamaan.

Nyt, kun Piitu todistettavasti osaa käyttää nenäänsä, opettelemme yhteistyötä. Koiranlukutaidon kartuttaminen on minulle henkilökohtaisesti tunnistusetsinnän mielenkiintoisin ja palkitsevin osa-alue. Sitä lujitetaan kaikella hauskalla tekemisellä, kuten pitkillä kävelylenkeillä, ruoan etsimisellä maastosta, hemmottelulla ja pienimuotoisella temppujen opettelulla.

Yritän jakaa huomiotani tasapuolisesti kahden lapsen, aviomiehen ja koiran välillä. Vaikka perheemme ihmisjäsenten kanssa puhumme samaa kieltä, joskus tuntuu, että koiran kanssa keskustelu sujuu helpoimmin!



Noona Kujala, jäsensihteeri


Mukanani kulkee kaksi lappalaistyttöä;  lapinporokoira Olga (Tuhkavuorten Tulisoihtu -14) ja paimensukuinen suomenlapinkoira Käpy (Puhuripeikon Paha Hattara -20). Koirien kanssa olen vuosien varrella harrastanut ja kokeillut paljon kaikenlaista, kuten agilitya, jälkeä, tunnistusetsintää, hieman tottistelua, Nose workia, verijälkeä jne. Vahvimpana lajina harrastan kuitenkin hakua, jossa edesmennyt suomenlapinkoirani Itku  suoritti pelastuskoiraliiton perus- ja loppukokeen. Olgan kanssa haku on osoittautunut haastavaksi suuren riistavietin takia, mutta suunnitelmissa on koluttaa Olgasta tunnistusetsintä-koira. Kuulun TEtsin hälytysryhmään ja Kävyn suhteen tavoitteena on hälytyskelpoisuus. Mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ;).

Yritän kaikessa olla asettamatta liikaa paineita koiriin, jolloin harrastaminen sekä koulutus sujuu leppoisammin ja on molemmille osapuolille nautinnollisempaa.


Elina Sarin


Minun elämässäni on aina ollut koiria, mutta länsigöötanmaanpystykorvani Stella (Iraweiler Cladonia s. 2011) ja Cherry (Wäliharjun Cherry Cake s.2013) ovat ensimmäiset koirani, joiden kanssa harrastan mitään aktiivisesti. Stella aloitti sienikoirakurssilla alle vuoden ikäisenä. Sieltä ajauduimme tunnistusetsinnän pariin. Hurahdimme juttuun molemmat ja sillä tiellä olemme. Cherrrykin sai melko nuorena aloittaa kyseisen puuhan, ensin kotioloissa ja myöhemmin kursseilla. Kotioloissa etsimme myös kaikkea muuta "tuoksuvaa": teepusseja, erilaisia mausteita ja kavereiden hajustamia kangaslappuja, siis kaikkea mitä suinkin keksimme. Olemme treenanneet myös hiukan haun alkeita. Tytöt ovat kovin erilaisia luonteeltaan ja se onkin aiheuttanut päänvaivaa koirienkoulutusta aloittelevalle emännälle. Asumme Keravalla Ahjossa ja meitä ympäröi mainiot lenkkeilymaastot niin Keravan kuin Sipoonkin puolella.